Liikennekasvatus kouluissa ja oppilaitoksissa

Liikennekasvatuksessa on keskeistä paikallisuus, toiminnallisuus, tavoitteellisuus, ongelmanratkaisu, pitkäjänteisyys ja yhteistyö kotien kanssa. Tuloksellisinta liikennekasvatus on silloin, kun sitä toteutetaan yhteistyössä koko ympäröivän yhteisön kanssa. Opetuksen suunnittelussa otetaan huomioon kohderyhmän valmiudet, oman paikkakunnan olosuhteet sekä omaan ympäristöön liittyvät ajankohtaiset asiat.

Opettajat ja muu henkilökunta ovat monesti parhaita liikennekasvattajia. He tuntevat oppilaansa ja ympäristön, jossa nämä liikkuvat. Lisäksi henkilökunta pystyy hyödyntämään koulun arjessa eteen tulevia liikenteeseen liittyviä tilanteita. Liikennekasvatukselle ei aina tarvitse varata kokonaista oppituntia: usein muutama hetki tunnin alussa tai lopussa riittää. Tärkeintä on, että liikenneturvallisuus nostetaan esille säännöllisesti.

Oppilaiden turvallisuuteen tienkäyttäjänä vaikuttavat erilaiset osatekijät: oppilas itse, ympäristö ja olosuhteet, ajoneuvot kuljettajineen, kevyt liikenne, säännöt, normit ja tavat. Liikennekasvatus on tehokkaimmillaan silloin, kun se kytketään kiinteästi oppilaiden jokapäiväiseen liikkumisympäristöön – näin siitä tulee käytännönläheistä ja mielekästä. Opetuksen aluksi opettajan onkin hyödyllistä selvittää oppilaiden liikkumistottumuksia ja ennakkotietoja ja -käsityksiä liikenteestä.

Kotien kanssa tehtävän yhteistyön merkitys on suuri ja pelisäännöistä kannattaa sopia esimerkiksi vanhempainilloissa. Vanhempien kanssa voi myös sopia konkreettisista asioista kuten turvalaitteiden käytöstä, koulumatkan kulkutavoista tai lapsen kuljettamisesta kouluun.

Liikennekasvatus perusopetuksessa

Perusopetuksen alussa liikennekasvatuksen keskeiset sisällöt liittyvät turvallisten toimintatapojen omaksumiseen oppilaan omassa lähiympäristössä. Lähtökohtana ovat konkreettiset tilanteet, niissä selviytyminen ja turvallinen toimiminen. Vähitellen liikennekasvatuksen tavoitteet ja sisällöt laajenevat toimintaperiaatteisiin erilaisissa liikennetilanteissa ja -olosuhteissa.

Liikennekasvatuksen tulee kattaa kulkumuodot ja liikennetilanteet, joita lapsi tai nuori päivittäisessä liikkumisessaan kohtaa. Yksiselitteisiä ikä- tai luokka-asterajoja eri kulkumuotojen tai teemojen käsittelyyn ei voida antaa. Liikennekasvatuksessa keskeistä on huomioida oppilaiden valmiudet, liikkumistavat ja liikenneympäristö. Aluksi opetuksessa painottuu jalankulkijan ja auton matkustajan näkökulma, laajentuen pyöräilyyn, joukkoliikenteeseen ja moottoroituihin ajoneuvoihin. Liikennekasvatuksen tavoitteena on turvallisten liikkumistapojen ja -asenteiden kehittäminen.

Yläkouluun siirryttäessä oppilaat liikkuvat paljon ja liikkuminen ikätovereiden kanssa niin koulu- kuin vapaa-ajan matkoillakin lisääntyy. Kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen lisäksi mopot tulevat yläkouluikäisten kulkumuotovalikoimaan.

Yläkouluikäiset ovat alttiita kaveripiirin vaikutukselle myös liikenteessä ja joukkoon kuuluakseen saattavat tehdä asioita, joita eivät normaalisti tekisi. Tämä näkyy lisääntyneenä riskinottona ja omien taitojen yliarviointina. Koska riski itselle tapahtuvasta onnettomuudesta koetaan vähäiseksi, voi etenkin yläkouluiässä kypärä ja turvavyö jäädä käyttämättä.

Perusasteen loppupuolella liikennekasvatuksen sisällöissä vahvistuu yksilön oman toiminnan ohella myös liikenneturvallisuuden yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen näkökulma. Perustietoihin ja -taitoihin on edelleen panostettava, mutta myös vastuullisuuden tunteen herättämiseen.

Mopoilu ja liikennekasvatus

Erityisesti yläkoulun 8-9-luokkalaiset ovat kiinnostuneita mopoilusta ja mopoautoilusta. Tämä tarjoaa hyvän tilaisuuden vaikuttaa liikennetietoihin ja -asenteisiin.

Liikennekasvatuksen yhteydessä voi kerrata mopoilusääntöjä ja keskustella eri tienkäyttäjien välisistä suhteista. Vaaratilanteita, kuten risteyksissä ja liukkaalla ajoa, voidaan käsitellä erillisissä opetustuokioissa. Teknisen työn tunneilla mopoasiat tulevat esille ajoneuvon tekniikkaan tutustumisen yhteydessä. Mopon kunto ja turvalaitteiden toimivuus tulee tarkistettua samalla, kun polttomoottoritekniikka tulee tutuksi. 

Mopojen virittäminen on hyvä ottaa puheeksi sekä oppilaiden että vanhempien kanssa. Jos viritettyjä mopoja havaitaan, on poliisi pyydettävä tarkastamaan mopot esimerkiksi aamulla kouluuntulon aikaan.

Tutkimusten mukaan mopo on vaarallisin moottoriajoneuvo kilometriä kohti.

Riski joutua mopolla vakavaan liikenneonnettomuuteen on yli kymmenkertainen henkilöautoon verrattuna. Mopoilijalla on usein puutteelliset tiedot säännöistä, hän ottaa turhia riskejä, haluaa näyttää tai on piittaamaton muusta liikenteestä. Mopoilija on lisäksi suojaamaton ja vaikea havaita. Mopo kulkee suhteellisen nopeasti ja voi yllättää muut tielläliikkujat.

Liikennekasvatus toisella asteella

Ikäryhmittäin tarkasteltuna nuorille sattuu eniten henkilövahinkoja liikenteessä. Valtaosa vahingoista sattuu henkilöauton kuljettajina tai matkustajina, mutta myös mopoillessa ja pyöräillessä. Liikenneturvallisuusaiheen käsittely lukiossa ja toisella asteella on paitsi tärkeää myös olennainen jatko perusopetuksen liikennekasvatukselle.

Nuorten vakaviin liikenneonnettomuuksiin liittyy usein kova vauhti, alkoholi ja turvavyön käytön laiminlyönti.

Liikennesääntöjen tuntemuksen rinnalla nuoret tarvitsevat yhä enemmän valmiuksia sosiaalisten tilanteiden ja todellisten riskien hallintaan.

Ennakoivan ajon periaatteet, turvalaitteiden merkitys sekä alkoholin vaikutukset ovat keskeisiä sisältöjä nuorten liikennekasvatuksessa. Liikkumistottumusten ja -tapojen valintaan liittyy turvallisuuden ohella myös kestävän kehityksen näkökulma.

Lukion ja toisen asteen opetussuunnitelmien perusteissa ei eritellä tarkemmin liikenneturvallisuuteen liittyviä sisältöjä, vaan turvallisuus mainitaan yleisempänä sisältönä. Liikenneaihe soveltuu hyvin monien oppiaineiden yhteyteen.

Liikenneturvallisuus voidaan valita myös soveltavan kurssin aiheeksi. Joissakin lukioissa osa autokoulun teoriaopetuksesta voidaan suorittaa soveltavan kurssin avulla tai autokoulussa suoritettu koulutus voi olla osa lukion liikennekasvatuskurssia. Yhteistyössä paikallisten järjestöjen ja muiden tahojen kanssa voidaan järjestää myös teematilaisuuksia ja tapahtumia.

Ammatillisen koulutuksen perustutkinnoissa liikennekasvatus voidaan integroida ajankohtaisten teemojen avulla niin yhteisiin tutkinnon osiin kuin ammatillisiinkin tutkinnon osiin.

Koulun pihan ja lähiympäristön liikenneratkaisut vaikuttavat keskeisesti oppilaiden päivittäisen liikkumisen turvallisuuteen. Turvallisuustilanne on hyvä kartoittaa mahdollisten epäkohtien korjaamiseksi.

Vuosikello on työkalu liikennekasvatuksen suunnitteluun

Liikennekasvatuksen vuosikellon avulla voidaan helposti suunnitella koko lukuvuoden liikennekasvatus. Liikenneturvan mallivuosikelloihin on koottu eri vuosiluokille opetussuunnitelman perusteiden (Avautuu uuteen ikkunaan) (pdf) mukaiset aiheet ja valmiit opetusmateriaalit eri aiheiden käsittelyyn.

Liikenneturvan suositus on, että jokaisella vuosiluokalla on vähintään neljä tuntia liikennekasvatusta. Liikennekasvatuksen on tärkeä kattaa eri vuodenaikoihin liittyvät erityispiirteet.

Liikennekasvatuksen sisällöt eri vuosiluokille olisi hyvä kirjata koulun suunnitelmaan.