Miten tukea ikääntyneen turvallista liikkumista

Turvallisen liikkumisen arviointi 

Turvallisesta liikenteessä liikkumisesta kannattaa keskustella ja kannustaa esimerkiksi erilaisten turvavarusteiden, kuten pyöräilykypärän, turvavyön ja liukuesteiden tai nastakenkien käyttöön. Voit myös arvioida liikkumisympäristön turvallisuutta iäkkään kannalta ja kysyä, miten hän itse kokee liikkumisen lähiympäristössään. Arvioi ympäristöä alla olevien kysymysten avulla ja esitä tarvittaessa parannusehdotus kunnan tekniseen toimeen.

• Ovatko tienylitykset lähiympäristössä turvallisia?
• Väistävätkö autoilijat kävelijöitä?
• Ajavatko autoilijat maltillisilla nopeuksilla?
• Ovatko liikkumisväylät hyvässä kunnossa? Ovatko ne hiekoitettuja ja aurattuja?
• Ovatko väylien pinnat tasaisia?
• Onko väylien varrella riittävästi penkkejä levähtämiseen?
• Voit miettiä myös ikäihmisen liikkumismahdollisuuksia. Miten hyvin hän pääsee kauppaan, muille asioille tai harrastuksiinsa?
• Millaiset ovat kävely-yhteydet lähipalveluihin?
• Millaiset ovat bussiyhteydet?
• Kuinka pitkä matka on bussipysäkille? Jaksaako iäkäs kulkea tämän matkan?
• Onko kunnassa palveluliikennettä?
• Iäkkään kanssa kannattaa myös yhdessä miettiä, miten hänen lähiympäristössään liikutaan mahdollisimman turvallisesti.

Miten tukea turvallista autolla ajamista ja ottaa sen lopettaminen puheeksi

Terve, hyväkuntoinen ja ajamaan tottunut henkilö ei ole erityinen riski liikenteessä. Vanheneminen tapahtuu yksilöllisesti ja ikä ei määritä, voiko autoilua jatkaa. Terveydelliset seikat sen sijaan voivat vaikuttaa ajokyvyn säilymiseen. Toisaalta henkilöauto voi mahdollistaa itsenäisen liikkumisen vielä silloinkin, kun liikkuminen on muutoin sairauksien ja liikkumisvaikeuksien takia hankalaa.

Liikkumisen kannalta elämäntilanne usein vaikeutuu, jos oma terveys ei riitä autolla ajamiseen ja puolisokaan ei aja autoa. Ajotaidon ylläpitämiseen kannattaa kannustaa niin kauan, kun ajoterveys antaa myöden.

Jos henkilöllä on sairauksia, jotka jossain vaiheessa vievät ajokyvyn, kannattaa keskustelu ajokortista luopumisesta aloittaa jo hyvissä ajoin. Mitä eri mahdollisuuksia kulkemiseen on siinä vaiheessa, kun terveys ei riitä ajamiseen? Läheinen voi ottaa puheeksi ajoterveyden kuljettajan kanssa ja pohtia yhdessä, miten liikkuminen järjestetään autolla ajamisen lopettamisen jälkeen.

Terveydenhoitohenkilöstö voi ottaa puheeksi autolla ajamisen luopumisen jo siinä vaiheessa, kun selviää, että se on ennemmin tai myöhemmin edessä. Kuljettajaa voi kannustaa aluksi kiinnittämään huomiota päivittäiseen ajokuntoon ja hyvään sairauden hoitamiseen osana ajokyvyn säilyttämistä.

Asian mahdollisimman varhainen puheeksi ottaminen antaa mahdollisuuden sopeutua ajatukseen ajamisen lopettamisesta ja selvittää vaihtoehtoisia liikkumistapoja.

Puhutaan ajoterveydestä -aineisto

Liikenneturva on kehittänyt yhdessä Diabetesliiton, Muistiliiton ja Sydänliiton kanssa läheisille Puhutaan ajoterveydestä -aineiston, jonka tarkoituksena on helpottaa ajamisen turvallisuudesta puhumista. Aineistossa on vinkkejä ja työkaluja ajamisen turvallisuuden arvioimiseen sekä puheeksi ottamiseen.

Huolettaako läheisesi ajoterveys?
Jos huomaat, että läheiselläsi on terveyden mukanaan tuomia vaikeuksia selvitä liikenteessä, ota asia puheeksi hänen kanssaan. Keskustelun voi aloittaa esimerkiksi kysymällä, onko läheinen huomannut omassa ajokyvyssään muutoksia tai hankaluuksia. Puheeksi ottaminen voi johtaa lääkärillä käymiseen tai muuhun ratkaisuun. Jos puhuminen ei tuota tuloksia, voi ottaa yhteyttä läheisesi hoidosta vastaavaan tahoon. Lääkäri ei voi kertoa kuljettajan terveydestä ilman tämän lupaa, mutta hän voi kuunnella läheisten havaintoja. Omaisten havainnot koetaan usein hyödyllisinä ajoterveyden arvioimisessa. Opastusta ja tukea saa myös potilasjärjestöistä. Aina voi olla yhteydessä myös kotipaikan poliisiin. Yhteystiedot löytyvät osoitteesta poliisi.fi. Tärkeintä on se, että sellaiset kuljettajat, joiden ajaminen ei ole turvallista itselle tai muille, eivät ole ratissa.