Liikenneturvallisuusstrategiaan tarvitaan lisää kunnianhimoa

Suomen tieliikenteen turvallisuuskehitys on ollut yksi Euroopan heikoimmista sekä 10 että 20 vuoden aikajänteellä. Suomi on kuitenkin sitoutunut yleiseurooppalaiseen tavoitteeseen nollavisiosta. Eli vuoteen 2050 mennessä tieliikenteessä ei saisi tapahtua yhtään kuolemaa tai vakavaa loukkaantumista.

Nollavisio ohjaa myös nyt valmisteilla olevaa liikenneturvallisuusstrategiaa. Turvallisuustavoitteet ovat vaativia, joten liikenneturvallisuustoimien on oltava vaikuttavia.

”Strategiassa linjattujen toimenpiteiden tulisi johtaa näihin liikennekuolemien vähenemistavoitteisiin. Ilman riittäviä panostuksia kunnianhimoiset liikenneturvallisuustavoitteet eivät ole uskottavia. Tällä hetkellä strategiassa linjatut teot eivät riitä. Ei voida myöskään pidättäytyä vain sellaisissa toimenpiteissä, joilla ei olisi kustannusvaikutuksia tai jotka eivät vaadi suurempia lainsäädännöllisiä toimia”, peräänkuuluttaa Liikenneturvan toimitusjohtaja Pasi Anteroinen.

Jos kustannusvertailua tehdään, strategian toimenpiteiden hintaa tulee peilata liikenneonnettomuuksien yli miljardin euron yhteiskunnalliseen taakkaan. Inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan. Liikenneturvallisuustyöhön tulee ohjata lisää resursseja muun muassa poliisivalvonnan osalta.

Lisää vaikuttavia toimia ja tutkimusta – alkolukkoa ei saa unohtaa

Liikenneturva arvioi, etteivät liikenneturvallisuusstrategiaan nyt kirjatut tieliikenteen turvallisuutta koskevat toimet ole riittävän vaikuttavia tai niiden vaikuttavuutta ei pystytä osoittamaan riittävällä varmuudella. Anteroinen kiittelee strategiassa mainittua tietoperusteista päätöksen tekoa.

”Tilastoinnin lisäksi on tärkeää panostaa myös muihin tutkimusmenetelmiin ja luoda puitteita itsenäiselle tutkimustiedolle. Luotettavan tiedon tuottamiseksi on tärkeää tukea tieteellistä ja riippumatonta tutkimustyötä”, Anteroinen evästää.

Toimia tulee tarkastella niiden vaikuttavuuden osalta. Esimerkiksi nyt strategiassa vaihtoehtoiseksi listatuissa toimenpiteissä on maininta pyöräilykypärästä, vaikka muun muassa Maailman terveysjärjestö WHO on jo listannut kypärän liikenneturvallisuutta todistettavasti lisääväksi turvavarusteeksi. Toimena sitä ei voi pitää vaihtoehtoisena.

Alkolukon tehosta rattijuopumusten ehkäisyssä on tutkittua tietoa. On siis perusteltua lisätä alkolukkojen käyttöä sekä vapaaehtoisen että seuraamuskäytön kautta.

”Jos ajokieltoajat olisivat pidempiä, alkolukko olisi myös houkuttelevampi vaihtoehto ajokiellolle. Suuri osa kiinnijääneistä päihtyneenä ajavista kuljettajista on uusijoita. Taustalla on usein vakava päihdeongelma. Jos rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja valitsee alkolukon, tämän on käytävä läpi päihteiden käyttöään lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön kanssa, mutta ajokiellon valitsevan kuljettajan ei. Tässä on selkeä epäkohta”, Anteroinen toteaa.

Liikenneturva kannattaa lausunnossaan myös vahvempaa puuttumista humalassa pyöräilyyn ja sähköpotkulautailuun. Nykymuodossaan poliisille lainsäädännön kautta tarjottu keino puuttua päihtyneenä ajo moottorittomalla ajoneuvolla on osoittautunut heikoksi. Arviolta joka kolmas pyöräilyonnettomuus ajetaan humaltuneena.