Siirry sisältöön
Autoilija ja matkustaja autossa.

Moni ajaa heikentyneestä ajoterveydestä huolimatta

Lähes joka viides 65 vuotta täyttänyt tietää jonkun, joka ajaa, vaikka ajoterveys ei todennäköisesti riitä turvalliseen ajamiseen. Liikenneturvan kyselyssä lähes kaikki pitävät hyvänä sitä, että lääkäri ottaa kantaa ajoterveyteen ajokortin uusimisen yhteydessä sekä ottaa puheeksi sairauden tai lääkkeiden vaikutuksen liikenneturvallisuuteen.

Liikenneturvan 65 vuotta täyttäneille suunnatussa kyselyssä* lähes joka viides vastaaja kertoi tuntevansa ainakin yhden ihmisen, joka ajaa, vaikka ajoterveys ei todennäköisesti riitä turvalliseen ajamiseen.

”Aina ei tule ajatelleeksi omassa ajamisessa piileviä riskejä. Kuljettajana on kuitenkin muistettava kuljettajan vastuu. Jos terveys ei riitä turvalliseen ajamiseen, on ratista pysyttävä poissa. Näin ehkäistään myös mahdolliset vahingot itselle ja muille”, painottaa Liikenneturvan suunnittelija Mia Nyholm ja muistuttaa, että ajoterveys koskee kaikenikäisiä kuljettajia, ei pelkästään ikääntyviä.

Jos läheisen ajoterveys huolettaa, puutu siihen

Yksittäinen sairaus ei välttämättä tarkoita ajamisen lopettamista. Etenkin sairauskohtauksen jälkeen ajaminen on usein lopetettava välittömästi toipumisen ajaksi. Muistisairauksien tyyppiset sairaudet taas etenevät usein hitaasti ja rapauttavat jossain vaiheessa myös ajokykyä.

”Hitaammin etenevissä sairauksissa ei kuljettaja välttämättä itse huomaa merkittäviäkään muutoksia ajokyvyssä. Usein ajotaidossa ei tapahdu muutoksia, vaan kyky ajaa turvallisesti erilaisissa tilanteissa heikentyy. Läheiset voivat tunnistaa muutokset ajokyvyssä helpommin ja silloin on syytä ottaa asia puheeksi”, Nyholm korostaa.

Liikenneturvan kyselyssä lähes yhdeksän kymmenestä 65 vuotta täyttäneestä on sitä mieltä, että läheisen ajoterveyden riittävyyden epäilyttäessä, on siitä sanottava.

Sairauden hoito tukee usein ajoterveyttä – lääkärille menoa ei kannata lykätä

Joka kymmenes Liikenneturvan kyselyyn vastanneesta ymmärtää heitä, jotka ajavat autoa, vaikka ovat joutuneet luopumaan ajokortistaan ajoterveyssyistä. Kolmasosa ymmärtää, jos terveysongelmista ei kerro lääkärille ajokortin menettämisen pelossa.

”Ihmisillä on myös eläkeiässä monia syitä ja tarpeita auton käyttöön. Etenkin harvaan asutulla seudulla ja kaukana palveluista asuvien liikkuminen nojaa usein omaan autoon. Monelle kynnys puuttua ajamiseen onkin ymmärrettävästi korkea. Aiemmissa kyselyissämme kynnyksen korkeutta on perusteltu muun muassa pelolla toisen reaktiosta. Myös henkilön liikkumismahdollisuuksista on kannettu huolta”, Nyholm toteaa.

Lähes kaikki kyselyyn vastanneet pitävät hyvänä sitä, että lääkäri ottaa puheeksi sairauden tai lääkkeiden vaikutuksen liikenneturvallisuuteen. Useampi kuin yhdeksän kymmenestä piti hyvänä myös sitä, että lääkäri ottaa ajoterveyteen kantaa silloin, kun ajokorttia uusitaan.

”Terveydellisten ongelmien ilmaantuessa lääkärille menoa ei kannata viivyttää sen takia, että pelkää ajo-oikeuden menettämistä. Sairauden hoito tukee usein myös ajoterveyttä.”, Nyholm muistuttaa.

”Liikenneturvan sivuilla voi tutustua myös tarkistuslistaan, jonka avulla voi saada käsityksen siitä, olisiko syytä hakeutua terveydenhuollon ammattilaisen juttusille. Listaa voi käyttää myös keskustelujen tukena”, Nyholm vinkkaa.

Tunnen ainakin yhden henkilön, joka ajaa autoa, vaikka ajoterveys ei todennäköisesti ole riittävä ajamiseen.

Ymmärrän ihmisiä, jotka ovat joutuneet luopumaan ajokortistaan ajoterveyssyistä, mutta ajavat autoa silti.

Mielestäni on hyvä, että lääkäri ottaa kantaa ajoterveyteen ajokortin uudistamisen yhteydessä.

Jos herää epäilys, että läheinen henkilö ei ole riittävän terve ajamaan autoa, asiasta pitää sanoa.

Ymmärrän, jos joku ei kerro lääkärille terveysongelmistaan ajokortin menettämisen pelossa.

On hyvä, jos lääkäri ottaa puheeksi sairauden tai lääkkeiden vaikutuksen liikenneturvallisuuteen.

*Liikenneturva selvitti ikääntyneiden ajatuksia ja kokemuksia liikenteestä ja liikkumisestä kyselyllä elo-lokakuussa 2023. Suomen Kyselytutkimus Oy:n toteuttamaan kyselyyn vastasi yhteensä 1100 iältään vähintään 65-vuotiasta henkilöä. Tieto kerättiin sekä puhelinhaastatteluna että sähköisellä kyselyllä.