Perheessä erityinen lapsi – miten se vaikuttaa liikenneturvallisuuteen? 

Tutkimukset osoittavat, että henkilöt, joilla on vammoja tai toimintarajoitteita, ovat yleisesti ottaen suuremmassa riskissä joutua liikenneonnettomuuksiin jalankulkijoina. Yksilöllisesti tässä on toki vaihtelua.  

Kohonnut onnettomuusriski johtuu osittain siitä, että liikenneympäristömme suunnittelussa ja toteutuksessa ei usein ole onnistuttu riittävästi huomioimaan erilaisia tarpeita omaavia liikkujia. Esimerkiksi korkeat nopeudet, vilkas liikenne, melu, korotetut reunakivet ja puutteellinen tienhoito voivat aiheuttaa ongelmia. 

Erityistarpeet vaikuttavat eri tavoin liikenteessä liikkumiseen. Fyysiset vammat voivat hidastaa kävelynopeutta. Aistivammat voivat heikentää kykyä havaita muita tienkäyttäjiä. Tarkkaavaisuushaasteet vaikeuttavat liikenteen seuraamista.  

Toisaalta useat tutkimukset ovat osoittaneet myös sen, että autoa ajavien tietämättömyys eritystarpeisista henkilöistä heikentää turvallisuutta. Esimerkiksi pyörätuolia käyttäviä henkilöitä ei havaita auton ratista kuten pitäisi. 

Onnettomuusriski korostuu erityislapsilla 

Eritoten lasten kohdalla vammat ja toimintarajoitteet heikentävät liikkumisen turvallisuutta. Yhdysvaltalainen vuonna 2006 julkaistu tutkimus tarkasteli 5–17-vuotiaiden erityislasten liikenneturvallisuutta. Riski joutua liikenneonnettomuuteen oli jopa viisinkertainen muihin lapsiin verrattuna. 

Tutkimuksissa on tarkasteltu myös ADHD:n vaikutusta lasten liikenneturvallisuuteen. ADHD vaikuttaa tarkkaavaisuuteen, yliaktiivisuuteen ja impulsiivisuuteen, joilla kaikilla on merkitystä turvallisessa liikkumisessa. Tutkimukset viittaavat siihen, että ADHD-lapsilla on vaikeuksia hahmottaa aikaa ja käsitellä häiriötekijöitä. Erityinen haaste on tehdä turvallisia päätöksiä tienylitystilanteissa. 

Kun perheessä on erityislapsi 

Liikenneturva toteutti viime vuonna kyselyn lasten vanhemmille. Kyselyyn vastanneista 2135 huoltajasta hieman yli 7 prosenttia ilmoitti perheessä olevan erityistä tukea vaativan lapsen.  

Erityislapsen huoltajien vastauksesta kävi ilmi, että he kokevat lapsensa liikenneturvallisuudessa usein haasteita. Esimerkiksi liikkuminen voi vaatia tarkkaa etukäteissuunnittelua, jatkuvaa valvontaa ja konkreettisesti kädestä kiinni pitämistä. Lapset saattoivat unohtaa yksinkertaisemmatkin säännöt ja sivuuttaa muun liikenteen, mikä on johtanut riskialttiisiin tilanteisiin.  

Vastauksissa erottui, että erityislapsen liikennekasvatus vaati rauhallista harjoittelua, ennakointia, keskustelua, läheisyyttä ja kärsivällisyyttä. Ohjeiden oli oltava selkeitä ja niitä oli toistettava usein.  

Kysely toi esiin myös yksilölliset erot. Osa huoltajista koki, että lapsen erityistarpeet eivät vaikuttaneet millään tavalla liikenneturvallisuuteen tai -kasvatukseen.  

Miten tehdä tulevaisuuden liikenteestä turvallinen kaikille? 

Tietoisuus erilaisten liikkujien erilaisista tarpeista on ensimmäinen askel kohti kaikille turvallista liikennettä. Tätä korostavat myös tutkimukset. Jokaisen tiellä liikkujan tulee huomioida toisten tarpeet.  

Toimintarajoitteiset ja erityistarpeita omaavat henkilöt on huomioitava myös liikennesuunnittelussa. Turvalliset tienylityspaikat, liikenteen rauhoittaminen ja hyvä tienhoito ympäri vuoden ovat ensiarvoisen tärkeitä. Lisäksi tarvitaan turvallista, toimivaa ja kaikille sopivaa joukkoliikennettä, joka helpottaisi liikkumista ja osallistumista yhteiskuntaan. Tarvitaan tietoisuuden lisäämistä ja inklusiivisten liikenneratkaisujen edistämistä, että erilaiset tarpeet tulevat huomioiduksi.  

Huoltajien on tärkeä olla tietoisia erityistarpeisiin liittyvistä liikenneturvallisuusriskeistä ja ne tulisi huomioida lasten liikennekasvatuksessa. Ohjeiden on oltava yksiselitteisiä, konkreettisia ja selkeitä. Myös tarinoita voidaan hyödyntää. Kuvallinen tarina voi tukea liikennetilanteen hahmottamista visuaalisesti ja auttaa lasta ymmärtämään, miten siinä tulisi toimia. Avainasemassa on kuitenkin käytännön harjoittelu. Se tulisi toteuttaa mahdollisimman lähellä sitä ympäristöä, jossa lapsi muutoinkin liikkuu. Näin opittua voi soveltaa suoraan käytäntöön.  

Erityislasten liikennekasvatuksen tueksi Liikenneturva on kehittämässä uutta materiaalia. Se on suunnattu erityislapsiperheille ja ammattilaisille, jotka työskentelevät heidän kanssaan. Materiaali valmistuu ensi vuoden aikana. Teemasta on myös tulossa viestintää.  

Liikenteessä kaikkien tulee voida liikkua turvallisesti ja sujuvasti. Jotta se on mahdollista, tarvitaan panostusta niin yhteiskunnan kuin yksilöiden tasolla. 

Lähteet 

Batu, S., Ergenekon, Y., Erbas, D. & Akmanoglu, N. (2004) Teaching pedestrian skills to individuals with developmental disabilities. Journal of Behavioral Education, 13, 147164.   

Dixon, D., Bergstrom, R., Smith, M. & Tarbox, J. (2010) A review of research on procedures for teaching safety skills to persons with developmental disabilities.  Research in Developmental Disabilities, 31, 985–994.   

Lindsay, S. & Lamptey, D. (2019) Pedestrian navigation and public transit training interventions for youth with disabilities: a systematic review. Disability and rehabilitation, 41(22), 2607–2621. 

Maasalo, I. & Pakarinen, M. (2023) Alle kouluikäisten lasten huoltajien näkemyksiä ja kokemuksia liikenneturvallisuudesta. Liikenneturvan selvityksiä 2/2023. Julkaistaan syksyllä 2023. 

ROSPA (2021) Teaching road safety skills to children with additional needs. https://www.rospa.com/media/documents/road-safety/Teaching-road-safety-skills-to-children-with-additional-needs.pdf (Avautuu uuteen ikkunaan) (Haettu 17.7.2023) 

Schwartz, N., Buliung, R., Daniel, A. & Rothman, L. (2022) Disability and pedestrian road traffic injury: A scoping review. Health & Place, 77, 102896. 

Stavrinos, D., Biasini, F., Fine, P., Hodgens, J., Khatri, S., Mrug, S. & Schwebel, D. (2011) Mediating factors associated with pedestrian injury in children with attention-deficit/hyperactivity disorder. Pediatrics, 128(2), 296–302 

Tabibi, Z., Schwebel, D. & Juzdani, M. (2023) How does attention deficit hyperactivity disorder affect children’s road-crossing? A case-control study. Traffic injury prevention, 24(4), 315–320.