Auton renkaat

Talvirenkaat

Talvirenkaiden käyttöaikaa koskevat säännöt muuttuivat 1. kesäkuuta 2020. Talvirenkaita tulee käyttää, jos sää tai keli sitä edellyttää, marras-, joulu-, tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana. Vaadittuna aikana talvirenkaassa tulee kulutuspinnan pääurien syvyys olla vähintään 3 mm.

Talvirenkaita tulee käyttää, jos sää tai keli sitä edellyttää, marras-, joulu-, tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana

Talvirenkaat voivat olla joko nastallisia tai nastattomia. Nastattomina käytettäväksi tarkoitettuja talvirenkaita kutsutaan usein myös kitkarenkaiksi. Kitkarenkaita on pohjoismaisiin olosuhteisiin ja Keski-Eurooppaan tarkoitettuja. Jos olet hankkinut auton ulkomailta, varmista, että ennen liukkaita alla on Pohjoismaihin tarkoitetut kitkarenkaat 

Lumisella ja sohjoisella kelillä renkaan pitoon vaikuttaa ensisijaisesti kuviointi ja kitkaominaisuudet. Märällä sileällä jäällä renkaan pito on huonoimmillaan. Silloin renkaan pitoa parantavat nastat tai muut liukuesteet (esimerkiksi ketjut).

Jos henkilö- tai pakettiautossa käyttää nastoitettuja nastarenkaita, tulee nastat olla kaikissa pyörissä, eikä nastojen lukumäärän ero saa eri pyörien välillä olla enempää kuin 25 %. Poikkeama saa kuitenkin olla tätä suurempi, jos nastojen lukumäärä on jokaisessa renkaassa vähintään 75 % uuden vastaavan renkaan nastojen lukumäärästä.

Henkilö- ja pakettiautojen lisäksi talvirenkaiden käyttövaatimus koskee myös mm. luokittelumassaltaan yli 750 kg perävaunua (O₂-luokka), eli esimerkiksi yleensä matkailuvaunuja tai trailereita. Jos vetoautossa on nastarenkaat, tulee tällaisessa perävaunussa olla vähintään talvirenkaat, mutta niiden ei tarvitse olla nastoitetut. Vastaavasti, jos tällaisessa perävaunussa on nastarenkaat, ei vetoautossa tarvitse olla nastarenkaita, vaan niiden sijasta voi olla myös nastattomat talvirenkaat. Kevytperävaunuille ei siis ole talvirengaspakkoa, mutta liukkailla ajettaessa ne ovat varsin suositeltavat.

Talvirenkaiden käyttövaatimus koskee myös mopoautoja ja muita kevyitä nelipyöriä, sekä mopoja ja moottoripyöriä. Mopojen ja moottoripyörien talvirenkaaksi katsotaan ​talvikäyttöön soveltuva karkeakuvioinen rengas.

Talvirenkaiden käyttöaika

Talvirenkaita tulee käyttää, jos sää tai keli sitä edellyttää, 1.11.-31.3. välisenä aikana. Nastarenkaiden sallittu käyttöaika on marraskuun alusta maaliskuun loppuun. Muunakin aikana nastarenkaita saa käyttää, jos sää- tai keliolosuhteet sitä edellyttävät.

Marras-maaliskuun välisenä aikana kesärenkaita saa käyttää, jos alueen tieverkolla, myös pienemmät tiet huomioon ottaen, ei esiinny liukkautta tai sen uhkaa. Yksittäistapauksessa liikenteenvalvoja määrittelee, onko olosuhde sellainen, että talvirenkaita on käytettävä. Ajoneuvon kuljettaja on vastuussa siitä, että autossa on talviolosuhteissa talvirenkaat.

Talvirenkaiden merkinnät 

Talvirenkaassa on merkintä M+S, M.S tai M&S (kirjaimet M ja S tulevat sanoista Mud ja Snow). Jos talvirenkaissa on myös 3PMSF-merkintä (3PeakMountainSnowFlake), eli ns. ”vuoristomerkintä”, rengas on tyyppihyväksytty vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitetuksi talvirenkaaksi ja täyttää standardin mukaisen lumipitovaatimuksen.

3PMSF-merkintä näyttää tältä:

1.12.2024 lähtien pelkkä M+S-merkintä ei enää riitä talvirenkaaksi. Silloin talvirenkaan tulee olla tyyppihyväksytty vaativiin talviolosuhteisiin, eli siinä tulee olla edellä oleva ”vuoristosymboli” tai talvirenkaan tulee olla nastoitettu. Myös maastokäyttöön tarkoitettu POR-merkinnällä varustettu rengas katsotaan talvirenkaaksi. O₂-luokan perävaunun talvirenkaaksi hyväksytään pelkällä M+S-merkinnällä varustettu rengas 30.11.2029 asti.

Kesärenkaat

Auton kesärenkaiden kulutuspinnan pääurien syvyyden tulee olla vähintään 1,6 millimetriä.

Renkaiden sivuun on merkitty ”TWI”-merkintä niihin kohtiin, joissa kulutuspinnan uran pohjalla on ns. kulumisvaroitin. Kun kulutuspinta on kulunut kulumisvaroittimen tasalle, on rengas loppuun kulunut, eikä täytä enää lain mukaista 1,6 mm:n vaatimusta. Jo sitä ennen renkaat ovat menettäneet huomattavasti pito-ominaisuuksistaan, ja etenkin sateella vesiliirtovaara kasvaa.

Kesärenkaissa on uutena tyypillisesti noin 8 mm kulutuspintaa. Kun siitä on runsas puolet kulunut, ovat renkaiden sadekelin ominaisuudet heikenneet sateella ja se voi muodostua riskitekijäksi.

Nastattomia talvirenkaita on sallittua käyttää myös silloin, kun nastallisten talvirenkaiden sallittu käyttöaika on jo ohi tai ei ole vielä alkanut. Kuluneiden kitkarenkaiden ajo-ominaisuudet erityisesti märällä kelillä ovat usein verraten huonot, eikä niitä ole suunniteltu kesäolosuhteisiin.

Kuluneet renkaat lisäävät vesiliirron vaaraa

Renkaiden suorituskyky märällä, lumisella tai jäisellä tienpinnalla heikkenee jo selvästi ennen kuin lain vähimmäisvaatimus, kesärenkailla 1,6 mm ja talvirenkailla 3,0 mm, on saavutettu. Varsinkin sateella tien kulumisuriin kertyvä vesi tai sulavan tai suolatun lumen muodostama loska ovat haasteita renkaiden kyvylle säilyttää pidon edellyttämä tartunta tien pintaan.

Vesi- tai loskaliirto tarkoittaa sitä, että rengas ei kykene riittävän nopeasti syrjäyttämään tienpinnalla olevaa vesi- tai loskakerrosta. Vesiliirrossa rengas ikään kuin nousee vesipatjan päälle, ja vesi toimii kuin voiteluaineena renkaan ja tienpinnan välillä. Silloin renkaan ja tienpinnan välinen tartunta häviää kokonaan, eikä rengas enää välitä ohjaus- tai jarrutusvoimaa suunnan tai nopeuden muuttamiseksi. Vesiliirtotilanteessa pienikin samanaikainen sivuttaisvoima voi myös aiheuttaa auton joutumisen sivuluisuun.

Jos tunnet auton etupyörien nousevan vesiliirtoon, pidä ohjauspyörä suorassa ja nosta jalka kaasulta. Ohjauspyörän liika kääntäminen vesiliirron aikana saattaa pidon palatessa aiheuttaa auton rajun ja äkillisen suunnanmuutoksen. Pysy rauhallisena ja vältä harkitsemattomia äkillisiä ohjausliikkeitä. Pidä ajonopeutesi alhaisempana, että et joudu uudestaan vesiliirtotilanteeseen.  

Vesi- tai loskaliirron syntyyn vaikuttaa ratkaisevasti ajonopeus, mutta myös renkaat, niiden malli, leveys ja kuluneisuus. Nopeuden alentaminen on varmin keino välttää vesiliirtoon joutuminen. Vesiliirron välttämiseksi huonokuntoisilla renkailla pitäisi ajaa 20-30 km/h hitaammin kuin hyvillä renkailla. Vältä myös tien kulumisurissa ajamista, sillä vesi kertyy eniten juuri uriin. Kuluneilla renkailla märällä, lumisella tai jäisellä tiellä huono pito myös pidentää merkittävästi jarrutusmatkoja ja vaikeuttaa ajoneuvon hallitsemista kaarreajossa.

Auton ajokäyttäytyminen on parhaimmillaan, kun kaikissa renkaissa on suunnilleen samanlainen pitävyys. Jotta auton renkaat kuluisivat tasaisesti ja säilyisivät suunnilleen saman pitoisina, voi niiden paikkaa pyörien vaihdon yhteydessä vaihtaa edestä taakse ja päinvastoin. Jos pyöriä vaihdettaessa kuitenkin havaitaan, että renkaat ovat päässeet kulumaan selvästi erilaisiksi, mutta ovat vielä kelvolliset käyttöön, on ohjeena asentaa paremmat renkaat taka-akselille. Parempi pito takana vähentää riskiä auton joutumisesta sivuluisuun ja mahdollinen törmäys on turvallisempaa ottaa vastaan edestäpäin, kuin sivusuunnasta. Pyörimissuuntaa ei kuitenkaan saa muuttaa, sillä renkaat on yleensä suunniteltu pyörimissuunnan mukaisesti. Tämän osoituksena renkaan sivussa on pyörimissuuntaa osoittava nuolikuvio. Esimerkiksi silloin, jos etu- ja takapyörien sijaintia vaihdetaan, auton oikealla ja vasemmalla puolella olevat pyörät säilyttävät puolensa. Jos renkaat ovat kuluneet enemmän sisä- tai ulkosyrjältä, tai urat ovat hammastuneet, on auton aurauskulmissa todennäköisesti säädön tarvetta. Autolle on silloin tehtävä nelipyöräsuuntaus asiantuntevassa huoltoliikkeessä. 

Tarkista kesärenkaat ainakin syksyllä ja talvirenkaat hiihtolomien aikaan

Suomessa useimmat autoilijat vaihtavat keväällä kesärenkaat ja talven lähestyessä talvirenkaat alle. Silloin luonnollisesti tulee myös tarkistettua, missä kunnossa renkaat ovat: kestävätkö ne turvallisen ajamisen vaaditussa kunnossa tulevan rengaskauden?

Varsinkin keväällä kesärengaskauden alussa renkaiden kuluminen on nopeampaa tienpintojen ollessa karkeampia talven nastarengaskulutuksen vuoksi. Samoin kesällä mahdolliset helteet lisäävät jonkin verran renkaiden kulumista. Onkin syytä tarkistaa myös rengaskauden kuluessa renkaiden kulutuspinnan tilanne. Esimerkiksi syksyn sateiden alkaessa on hyvä itse ”ratsata” renkaansa.  

Vastaavasti talvella, varsinkin jos kilometrejä on kertynyt runsaasti sulalla asfaltilla, on viimeistään hiihtolomien aikaan syytä tehdä renkaiden kunnon tarkastus. Vielä kevään lähestyessä on riski ”takatalvelle”, ja esimerkiksi monet pahat ketjukolarit ovat tapahtuneet juuri lopputalvella tai kevään kynnyksellä myöhäisen lumimyräkän yllättäessä.

Rengaspaineet

Rengaspaineilla on huomattavaa merkitystä turvallisuuden, taloudellisuuden ja ympäristön kannalta.

Vajaapaineisilla renkailla ajettaessa

• auton hallinta ääritilanteissa vaikeutuu,
• ohjauksen puoltaminen lisääntyy ja rengas saattaa rikkoutua,
• polttoaineenkulutus kasvaa 3–6 prosenttia ja
• renkaan elinikä lyhenee 25–50 prosenttia.

Rengaspaineet olisi syytä tarkistaa vähintään kerran kuukaudessa renkaan tai ajoneuvon valmistajan suositusten mukaisesti. Ajoneuvolle suositellut rengaspaineet löytyvät auton ohjekirjasta ja usein myös muusta helpommin tarkistettavasta paikasta, kuten polttoainesäiliön täyttöaukon kannesta tai kuljettajan ovesta tai sen pilarista. Rengaspainesuositus riippuu yleensä myös auton kuormituksesta. Renkaiden paineet tulee tarkistaa, jos kuorma tai henkilömäärä selvästi poikkeaa tavanomaisesta.

Yleensä renkaiden paineet säilyvät hyvin. Lämpötilan vaihtelut vaikuttavat paineisiin jonkun verran. Jos jossain renkaassa vähitellen muista poikkeavasti paine laskee, merkitsee se yleensä myös selkeää vikaa. Silloin renkaassa voi olla uponneena esimerkiksi naula tai ruuvi. Aluksi vuoto voi olla vähäistä, että se näkyy vain hitaana paineen laskuna. Poikkeavan paineen laskun varsinainen syy on aina syytä tarkistaa, jotta renkaan lopullinen tyhjeneminen ei tapahdu kesken matkan.

Uudemmissa autoissa on kaikissa myös rengaspaineiden seurantajärjestelmä. Osa autoista oppii eri rengassarjat ja niiden oikeat paineet automaattisesti, mutta joissain autoissa rengassarjat ja niiden paineet on asetettava käsin renkaanvaihdon jälkeen. Muulloin varoitusvalon syttyminen on merkki paineen laskusta jossakin renkaassa, ja syy tulee välittömästi tarkistaa.

Uusien renkaiden hankinta ja renkaiden merkinnät

Käytön myötä kuluneet renkaat on syytä vaihtaa uusiin jo selvästi ennen ”lain vähimmäisrajaa”. On kyse sitten kesä- tai talvirenkaista, niin valintamahdollisuudet ovat suuret ja usein myös jossain määrin hämmentävät. Monet autolehdet julkaisevat keväisin ja syksyisin ajankohtaisia rengastestejä, joita voi hyvin käyttää yhtenä tietolähteenä. Lisäksi alan liikkeiden rengasammattilaiset tarjoavat asiantuntemustaan ostotilanteessa.

Henkilö- ja pakettiautoissa tulee saman akselin renkaiden olla mitoiltaan, rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan samanlaiset. Jos kuitenkin rengasrikon vuoksi joutuu turvautumaan vararenkaan käyttöön, saa se poiketa muista renkaista tilapäisen käytön ajan. Vararengas onkin usein kevyt erikoisrengas, jonka sallittu enimmäisnopeus on rajoitettu, ja jonka käyttö muuhun kuin tilapäiseen käyttöön on kiellettyä. Monissa uusissa autoissa vararengas on korvattu renkaankorjaussarjalla tilan ja painon säästämiseksi. Paikkaussarjat toimivatkin hyvin pienemmissä rengasvaurioissa. Paikkaussarjaan on merkitty viimeinen käyttöpäivä ja sarjan täyttöpullo täytyy uusia määrävälein, joka on yleensä muutamia vuosia.

Ensimmäinen määrittävä tekijä uusien renkaiden hankinnassa on rengaskoko. Autolle tyyppihyväksytyt rengaskoot on kirjattu auton rekisteröintitietoihin. Jos rekisteröintitodistusta ei ole saatavilla, voi auton rekisteröintitiedot tarkistaa rekisteritunnuksen perusteella Liikenne- ja viestintäviraston ”Liikenteen oma asiointi”-verkkopalvelussa. (Avautuu uuteen ikkunaan)

Uusissa renkaissa tulee olla EU:n energiatehokkuusmerkintä eli ns. ”jääkaappitarra”. Siinä renkaan ominaisuuksista on luokiteltu polttoaineen kulutukseen vaikuttava vierintävastus, turvallisuuteen vaikuttava märkäpito, renkaiden aiheuttama melu ulkopuolella auton ohiajaessa sekä 1.5.2021 alkaen myös jää- ja lumipitomerkintä. Jää- ja lumipitomerkintä lisätään kaikkiin pohjoisiin olosuhteisiin suunnattuihin nastattomiin talvirenkaisiin. Uudet merkinnät parantavat eri rengasmallien vertailtavuutta sekä helpottavat verkko-ostamista. Uusi asetus ei koske nastarenkaita.

1.5.2021 alkaen märkäpitoluokitus on esitetty kirjaimilla A:sta E:hen, parhaan pidon ollessa A-luokka ja huonoin E. Luokat D ja G eivät ole enää käytössä. Luokitus perustuu testiin, jossa mitataan jarrutusmatkaa märällä asfaltilla 80 km/h nopeudesta. Vierekkäisen luokkien ero jarrutusmatkassa on 3-6 metriä, eli noin auton mitan verran.

EU:n energiatehokkuusmerkintä helpottaa renkaiden vertailua.

Renkaan kyljestä löytyy seuraavia merkintöjä:

• valmistajan nimi tai tavaramerkki
• koko ja tyyppi, esim. 185/65 R 14 88 Q: (leveys 185 mm, profiilisuhde: korkeus 65 % leveydestä, R ”Radial” (vyörengas), 14-tuuman vannekoko, kantavuustunnus 88, nopeustunnus Q
• tubeless, sisärenkaaton
• TWI, kulumisvaroittimen sijainti
• talvirengas, M tai MS
• ”Vuoristomerkintä” eli 3PMSF, jos talvirengas on täyttää lumipitotestin vaatimuksen
• valmistuskoodi viikko/vuosi esim. 2520 (viikko 25 vuosi 2020)

Lisäksi renkaiden pitää olla e-, E- tai DOT- hyväksyttyä mallia tai tekstit ´Pinnoitettu – Regummerad.’

Kuorma- ja linja-autojen talvirenkaat

Kuorma- ja linja-autoissa on, jos sää tai keli sitä edellyttää, 1. marraskuuta ja 31. maaliskuuta välisenä aikana käytettävä vetävillä akseleilla talvirenkaita, joiden kulutuspinnan pääurien syvyys on vähintään 5,0 millimetriä. Vaatimus ei koske ohjaavia vetäviä akseleita. Kuorma- ja linja-autojen muilla akseleilla sekä näiden ajoneuvojen perävaunuissa on mainittuna aikana käytettävä renkaita, joiden kulutuspinnan pääurien syvyys on vähintään 3,0 millimetriä.