Talvinen ajokeli ja vaikeat ajo-olosuhteet

Lumipyryn, rankkasateen, sumun tai liukkauden aiheuttamat vaikeat ajo-olosuhteet haastavat kuljettajaa. Ennakointi on paras tapa vastata näihin vaihtuvan kelin haasteisiin. Ennakoiva kuljettaja pitää kelivaraa ja tunnistaa vaaratekijät ajoissa. Oikea tilannenopeus ja riittävä turvaväli muihin tiellä liikkujiin mahdollistavat turvallisen matkanteon myös kehnoissa ja liukkaissa kelioloissa.

Talviajan kelien muutoksiin varaudutaan talvinopeusrajoituksilla. Talviliukkailla jarrutusmatkat ovat paljon pidemmät kuin kesällä. Lisäksi pimeä vuodenaika edellyttää alempia nopeuksia. Vallitseva tilanne tuleekin aina ottaa huomioon nopeuden valinnassa. Tiellä ei tarvitse aina olla lunta ja jääta, että olisi liukasta. Jo sateen kastelema asfaltti on paljon liukkaampi kuin kuiva tienpinta ja tiellä oleva savi tai puiden lehdet liukastavat eritoten moottoripyöräilijöiden ja mopoilijoiden menoa.

Talvi yllätti autoilijat – jälleen?

Syksyn ja talven liukkaat kelit tuntuvat yllättävän suomalaiset joka vuosi. Vaihtelevat keliolosuhteet lisäävät myös liikenteen onnettomuusriskejä. Esimerkiksi talvella onnettomuusriski on suurimmillaan vuodenajan alku- ja loppupäässä. Vakaat keliolot, ovat ne sitten kesäisen hyvät tai talvisen liukkaat, totuttavat kuljettajat helpommin käyttäytymään olojen mukaisesti, mutta äkillisissä kelin vaihteluissa kuljettajan käyttäytyminen ei muutu riittävästi. Onnettomuusriskin onkin havaittu olevan sitä suurempi, mitä harvinaisempi keli on kyseessä.

Vaihtelevat kelit lisäävät onnettomuusriskiä. Talvella onnettomuusriski on suurimmillaan alku- ja lopputalvesta.

Odotettavissa olevista haastavista keleistä voi myös hankkia ennakkotietoa ja seuraavan päivän sään tarkistaminen jo edellisiltana onkin suositeltava tapa. Huonon kelin uhatessa voi matkaan varata enemmän aikaa, reitin suunnitella uudestaan, vaihtaa kulkumuotoa tai siirtää matkantekoa odottamaan parempia kelejä.

Kelivaraa oikealla tilannenopeudella ja turvavälillä

Huonoissa ajo-olosuhteissa kelivaraa saa pitämällä kunnollista turvaväliä ja säätelemällä nopeutta järkevästi. Liian lyhyt välimatka edellä ajavaan johtaa usein peräänajoihin. Myös monet tuhoisat törmäykset vastaantulevan kanssa saavat alkunsa lyhyistä välimatkoista.

Talvella ja liukkaalla riittävän turvavälin pitäminen on entistäkin tärkeämpää.

Pitävällä kelillä kuljettaja saa anteeksi monia tekemiään virheliikkeitä, kun taas liukkaalla ajoalustalla kuljettajan virheelliset arviot kostautuvat välittömästi. Liukkaalla kelillä jarrutusmatkat pitenevät huomattavasti eikä hyvilläkään talvirenkailla saada aikaan kesäkelin pitoa.

Jos ajat 80 km/h nopeudella kuivalla asfalttitiellä tarvitset pysähtymiseen liki 50 m matkaa ja noin neljä sekuntia aikaa. Lumisella tiellä tarvitset pysähtymiseen 80 km/h nopeudesta lähes 50 m pitemmän matkan ja aikaa kuluu noin neljä sekuntia enemmän kuin kesäkelillä. Nämä sekunnit voivat olla kohtalokkaita. Voit pysähtyä samassa matkassa kuin kesällä vain jos nopeutesi on enintään 60 km/h.

Musta jää ja vesiliirto

Liukkaimmillaan tie on ilman lämpötilan ollessa lähellä nollaa. Pitävyys voi vaihdella suuresti lyhyelläkin matkalla. Jos kosteaa ja pilvistä iltaa tai yötä seuraa kuulaan kirpeä aamu, ilma jäähtyy nopeasti ja tien pinnalle voi hyvin pikaisesti muodostua ohut, ja läpinäkyvä jääkalvo, josta käytetään nimitystä musta jää. Joskus mustaa jäätä voi muodostua myös pakkasella ilman lämmittäessä tien pintaa, jolle hetkellisesti muodostunut vesi jäätyy nopeasti jäisen maanpinnan takia.

Musta jää on muihin jäätyyppeihin verrattuna poikkeuksellisen liukasta ja vaikea havaita. Myös silloilla, joissa rakenteen ylä- ja alapuolella liikkuva ilma saa lämpötilan muuttumaan nopeasti, tavataan usein mustaa jäätä.

Mustan jään riski on suuri eritoten tien notkelmissa.

Jos tiellä on paljon vettä, rengas saattaa nousta irti tiestä vesipatjan päälle. Vesiliirrossa autoa ei voi ohjata, koska renkaat eivät enää ole kiinni tiessä. Lumisohjossa auto voi joutua myös sohjoliirtoon, jopa herkemmin kuin sateella vesiliirtoon.

Varmimmin vältät liirtoon joutumisen alentamalla nopeuttasi ja välttämällä ajoa urissa. Jos joudut liirtoon, paina kytkin pohjaan ja anna vauhdin laskea. Vältä voimakkaita ohjausliikkeitä.

Syksyllä tien pintaa voivat sateiden ohella liukastaa tielle kulkeutunut savi ja puiden karistamat lehdet. Eritoten mopoilijoiden ja motoristien kannattaa ottaa tämä huomioon.

Näin vaalit pitoa liukkailla

Tien päällä on syytä muistaa, että liukkaalla kelillä renkaiden pito ei häviä itsestään. Pidon häviämisen aiheuttaa kuljettaja omalla toiminnallaan. Pidon menettämisen estämiseksi pyri toimimaan näin:

Lähde liikkeelle ja kiihdytä niin, etteivät vetävät pyörät lyö tyhjää.
Aja kaarteeseen maltillisella nopeudella, ettei auto joudu sivuluisuun.
Vältä ajamasta suurella nopeudella tien lumikasautumiin, vesitäytteisiin ajouriin tai vesilammikoihin.
Jos ajat vanhemmalla, ABS-jarruttomalla, autolla, vältä lukkojarrutusta. Pyörien ollessa lukossa autoa ei voi ohjata, vaan se ohjautuu tien kaltevuuden mukaisesti ja voi pahimmassa tapauksessa ajautua vastaan tulevien puolelle.
Vältä voimakkaita ohjausliikkeitä.
Huonolla kelillä ohituksia kannattaa välttää. Varomattomat ohitukset voivat liukkailla johtaa ajoneuvon hallinnan menetykseen, joka useimmiten tapahtuu kuljettajan palatessa omalle kaistalle ohituksen jälkeen.

Talvirenkaat

Talvirenkaita on käytettävä marraskuun alusta maaliskuun loppuun, jos keliolosuhteet sitä edellyttävät. Talvirenkaat voivat olla joko nastallisia tai nastattomia. Nastattomia talvirenkaita, niin sanottuja kitkarenkaita, saa käyttää ympäri vuoden. Mutta esimerkiksi Autonrengasliitto (Avautuu uuteen ikkunaan) ei kuitenkaan suosittele kitkarenkaita ympärivuotiseen käyttöön talvirenkaiden huonojen märkäpito-ominaisuuksien vuoksi. Lue lisää talvirenkaista.

Näkyvyys ja havainnointi

Sateessa, sumussa, hämärässä tai pimeällä ajettaessa on samat vaarat kuin valoisallakin. Niiden havainnointia varten tarvitaan tielle mahdollisimman paljon valoa. Tehokaskaan valojen käyttö ei takaa päivänäkyvyyttä. Siksi on tarpeen vähentää nopeutta. Jo pienikin muutos lisää pelivaraa.

Kaukovaloilla on ajettava aina, kun se on mahdollista muita häikäisemättä. Katse tulisi suunnata ajovalojen äärirajoille. Kohtaamistilanteessa katse kannattaa suunnata kauemmas tien oikeaan reunaan, niin ei häikäisty.

Kaukovaloilla pystyy näkemään noin 100 m päähän. 100 km/h nopeudella kulkee sen matkan vajaassa neljässä sekunnissa.

Kohtaamistilanteessa lähivaloilla ajettaessa näkee vain noin 30 m päähän. Tähän matkaan kuluu 100 km/h nopeudella noin sekunti. Siinä ajassa ei ole paljon tehtävissä.

Näkyvyyden varmistamiseksi kannattaa etu- ja takavalot puhdistaa säännöllisesti, erityisesti kuraisella tai lumisella kelillä. Tuulilasi on syytä puhdistaa ulkopinnan ohella säännöllisesti myös sisäpuolelta. Likainen tuulilasin sisäpinta aiheuttaa valon taittumisesta johtuvaa häikäisyä eritoten viistosti tulevassa valossa.

Autoa ei saa jättää pimeänä tiealueelle.

Pidä heijastin aina mukana autossa ja pukeudu oikein

Autoilijat tietävät, kuinka huonosti jalankulkija näkyy ilman heijastinta, vaikka tie olisi valaistu. Moni autolla matkaava mieltää heijastimen turhaksi, mutta myös autolla liikkuva muuttuu jalankulkijaksi autosta noustessaan. Heijastimia tarvitaan eritoten, jos auto rikkoutuu tai apua tarvitaan pimeässä.

Aina ei ole itsestään selvää, että matka sujuu mukavasti lämpimässä autossa istuen – joko kuskina tai matkustajana. Talvella automatkalle lähdettäessä on tärkeää pukeutua oikein tai ainakin ottaa matkalle mukaan ulko-olosuhteisiin sopivat varusteet.

Autossa olevien turvallisuuden kannalta on hyvä pitää auton sisällä tai takakontissa

lämpimiä vaatteita,
heijastinliivit tai heijastimia – heijastinliivi on parempi vaihtoehto, sillä sen avulla jalkamiehiksi joutuneet näkyvät muulle ohikulkevalle liikenteelle myös valoisaan aikaan, sekä
taskulamppu.

Talvinopeusrajoitukset

Nopeusrajoitukset laskevat pääteillä talvikuukausiksi. Niiden tarkoitus on parantaa liikenneturvallisuutta liukkaiden tienpintojen ja pimeän ajan takia.

Talvi- ja pimeän ajan nopeusrajoitusten alkamisajankohta tuntuu monien mielestä aikaiselta, sillä talvikelejä saadaan varsinkin eteläisessä Suomessa yleensä odotella pitkälle joulukuulle.

Talvinopeuksissa kyse ei ole pelkästään liukkaista tienpinnoista vaan myös pimeän ajan nopeusrajoituksista. Nopeuksien alentamisen tavoitteena on pienentää vuodenaikojen vaihtelusta johtuvaa onnettomuusriskiä.

Talvirajoitukset säästävät henkiä

Talvi- ja pimeän ajan nopeusrajoitukset säästävät vuosittain arviolta kahdeksan ihmisen hengen ja 36 jää loukkaantumatta. Hirvieläinonnettomuuksissa suurin riski on syys-joulukuussa ja nopeuden kasvu lisää merkittävästi kuoleman tai vakavan loukkaantumisen riskiä. Kaksi kolmasosaa henkilövahinkoon johtaneista onnettomuuksista sattuu hämärän tai pimeän aikana, niistä 40 prosenttia 100 km/h rajoitusalueella.

Talvi- ja pimeän ajan nopeusrajoitukset vaihdetaan pimeän ja yöllisen liukkauden vuoksi loka-marraskuussa. Keliolosuhteita kuitenkin seurataan ja muutokset tehdään niiden mukaan. Rajoitukset laitetaan ennen lumen tuloa pimeän takia. Talven tultua pääperuste on liukkaus.