Vaikeat ajo-olosuhteet

Talvi yllätti autoilijat – jälleen?

Syksyn ja talven liukkaat kelit tuntuvat yllättävän suomalaiset joka vuosi. Vaihtelevat keliolosuhteet lisäävät myös liikenteen onnettomuusriskejä. Esimerkiksi talvella onnettomuusriski on suurimmillaan alku- ja lopputalvesta. Vakaat keliolot, ovat ne sitten kesäisen hyvät tai talvisen liukkaat, totuttavat kuljettajat helpommin käyttäytymään olojen mukaisesti. Äkillisissä kelin vaihteluissa kuljettajan käyttäytyminen ei muutu riittävästi. Onnettomuusriskin onkin havaittu olevan sitä suurempi, mitä harvinaisempi keli on kyseessä.

Usein huono keli johtaa kasvuun vakuutusyhtiöiden korvaamien liikennevahinkojen määrässä. Lumipyrypäivinä tapahtuu määrällisesti eniten liikennevahinkoja. Pahimpina piikkipäivinä liikennevahinkojen määrä kaksinkertaistuu.

Jos keliennuste lupaa myräkkää:

• Mieti onko matkaan lähtö välttämätöntä vai voiko ajoa siirtää.
• Varaa runsaammin aikaa matkaan tai suunnittele reitti uudestaan.
• Vähennä vauhtia ja pidennä turvaväliä.
• Huolehdi siitä, että autosi valot palavat.
• Vältä äkkinäisiä ohjausliikkeitä lumessa tai sohjossa.

Musta jää ja vesiliirto

Liukkaimmillaan tie on ilman lämpötilan ollessa lähellä nollaa. Pitävyys voi vaihdella suuresti lyhyelläkin matkalla. Jos kosteaa ja pilvistä iltaa tai yötä seuraa kuulaan kirpeä aamu, ilma jäähtyy nopeasti ja tien pinnalle voi hyvin pikaisesti muodostua ohut, ja läpinäkyvä jääkalvo, josta käytetään nimitystä musta jää. Joskus mustaa jäätä voi muodostua myös pakkasella ilman lämmittäessä tien pintaa, jolle hetkellisesti muodostunut vesi jäätyy nopeasti jäisen maanpinnan takia.

Musta jää on muihin jäätyyppeihin verrattuna poikkeuksellisen liukasta ja vaikea havaita. Myös silloilla, joissa rakenteen ylä- ja alapuolella liikkuva ilma saa lämpötilan muuttumaan nopeasti, tavataan usein mustaa jäätä.

Jos tiellä on paljon vettä, rengas saattaa nousta irti tiestä vesipatjan päälle. Vesiliirrossa autoa ei voi ohjata, koska renkaat eivät enää ole kiinni tiessä. Lumisohjossa auto voi joutua myös sohjoliirtoon, jopa herkemmin kuin sateella vesiliirtoon.

Vältä liirtoon joutuminen alentamalla nopeutta ja välttämällä ajamista urissa. Jos joudut liirtoon, paina kytkin pohjaan ja anna vauhdin laskea. Vältä voimakkaita ohjausliikkeitä.

Näin vaalit pitoa ja pidät kelivaraa

1. Säilytä oikea tilannenopeus ja riittävä turvaväli

Huonoissa ajo-olosuhteissa kelivaraa saa säätelemällä nopeutta ja pitämällä kunnollista turvaväliä. Liian lyhyt välimatka edellä ajavaan johtaa usein peräänajoihin. Myös monet tuhoisat törmäykset vastaantulevan kanssa saavat alkunsa lyhyistä välimatkoista. 

Pitävällä kelillä kuljettaja saa anteeksi monia tekemiään virheliikkeitä, kun taas liukkaalla kuljettajan virheelliset arviot kostautuvat välittömästi. Liukkaalla kelillä jarrutusmatkat pitenevät huomattavasti eikä hyvilläkään talvirenkailla saada aikaan kesäkelin pitoa.

Tiellä ei tarvitse aina olla lunta ja jäätä, että olisi liukasta. Jo sateen kastelema asfaltti on paljon liukkaampi kuin kuiva tienpinta ja tiellä oleva savi tai puiden lehdet liukastavat eritoten moottoripyöräilijöiden ja mopoilijoiden menoa.

Jos ajat 80 km/h nopeudella kuivalla asfalttitiellä tarvitset pysähtymiseen liki 50 m matkaa ja noin neljä sekuntia aikaa. Lumisella tiellä tarvitset pysähtymiseen 80 km/h nopeudesta lähes 50 m pitemmän matkan ja aikaa kuluu noin neljä sekuntia enemmän kuin kesäkelillä. Nämä sekunnit voivat olla kohtalokkaita. Voit pysähtyä samassa matkassa kuin kesällä vain jos nopeutesi on enintään 60 km/h.

2. Pidä ohjausliikkeet maltillisina

Liukkaalla kelillä renkaiden pito ei häviä itsestään. Pidon häviämisen aiheuttaa kuljettaja omalla toiminnallaan. Pidon menettämisen estämiseksi pyri toimimaan näin:

• Lähde liikkeelle ja kiihdytä niin, etteivät vetävät pyörät lyö tyhjää.
• Aja kaarteeseen maltillisella nopeudella, ettei auto joudu sivuluisuun.
• Vältä ajamasta suurella nopeudella tien lumikasautumiin, vesitäytteisiin ajouriin tai vesilammikoihin.
• Jos ajat vanhemmalla, ABS-jarruttomalla, autolla, vältä lukkojarrutusta. Pyörien ollessa lukossa autoa ei voi ohjata, vaan se ohjautuu tien kaltevuuden mukaisesti ja voi pahimmassa tapauksessa ajautua vastaan tulevien puolelle.
• Vältä voimakkaita ohjausliikkeitä.
• Huonolla kelillä ohituksia kannattaa välttää. Varomattomat ohitukset voivat liukkailla johtaa ajoneuvon hallinnan menetykseen, joka useimmiten tapahtuu kuljettajan palatessa omalle kaistalle ohituksen jälkeen.

3. Huolehdi näkyvyydestä ja havainnoinnista

Sateessa, sumussa, hämärässä tai pimeällä ajettaessa tielle tarvitaan mahdollisimman paljon valoa. Kaukovaloilla on ajettava aina, kun se on mahdollista muita häikäisemättä. Katse tulisi suunnata ajovalojen äärirajoille. Kohtaamistilanteessa katse kannattaa suunnata kauemmas tien oikeaan reunaan, niin ei häikäisty.

Tehokaskaan valojen käyttö ei kuitenkaan takaa päivänäkyvyyttä. Siksi on tarpeen vähentää nopeutta. Jo pienikin muutos lisää pelivaraa.

Kaukovaloilla on ajettava aina, kun se on mahdollista muita häikäisemättä. Katse tulisi suunnata ajovalojen äärirajoille. Kohtaamistilanteessa katse kannattaa suunnata kauemmas tien oikeaan reunaan, niin ei häikäisty.

Näkemisen lisäksi hämärällä ja huonolla näkyvyydellä on huolehdittava siitä, että tulee itse nähdyksi. Valot kannattaa lähtökohtaisesti kääntää ajovaloasentoon, varsinkin syksyisin ja talvisin. Silloin takavalotkin palavat. Osassa autoista takavalot eivät pala, jos valot ovat päiväajovaloasennossa. Oman auton valojen toimiminen tulee tietää ennen kuin lähtee liikkeelle.

Näkemisen lisäksi hämärällä on huolehdittava siitä, että tulee itse nähdyksi. Kahdeksan kymmenestä (79 %) pitää takavalottomia autoilijoita turvallisuusongelmana.

Näkyvyyden varmistamiseksi etu- ja takavalot on puhdistettava säännöllisesti, erityisesti kuraisella tai lumisella kelillä. Tuulilasi on syytä puhdistaa ulkopinnan ohella säännöllisesti myös sisäpuolelta. Likainen tuulilasin sisäpinta aiheuttaa valon taittumisesta johtuvaa häikäisyä eritoten viistosti tulevassa valossa.

Autoa ei saa jättää pimeänä tiealueelle.

4. Varaudu. Pidä heijastin mukana autossa ja pukeudu oikein

Autoilijat tietävät, kuinka huonosti jalankulkija näkyy ilman heijastinta, vaikka tie olisi valaistu. Myös autolla liikkuva muuttuu jalankulkijaksi autosta noustessaan. Heijastinliiviä tai heijastimia tarvitaan eritoten, jos auto rikkoutuu tai apua tarvitaan pimeässä.

Aina ei ole itsestään selvää, että matka sujuu mukavasti lämpimässä autossa istuen – joko kuskina tai matkustajana. Talvella automatkalle lähdettäessä on tärkeää pukeutua oikein tai ainakin ottaa matkalle mukaan ulko-olosuhteisiin sopivat varusteet.

Pidä autossa

• lämpimiä vaatteita,
• heijastinliivit tai heijastimia – näin näyt muulle liikenteelle, kun nouset autosta
• taskulamppu
• varoituskolmio
• talvella lumiharja ja -lapio.

Talvirenkaat

Talvirenkaita on käytettävä marraskuun alusta maaliskuun loppuun, jos keliolosuhteet sitä edellyttävät. Talvirenkaat voivat olla joko nastallisia tai nastattomia. Nastattomia talvirenkaita, niin sanottuja kitkarenkaita, saa käyttää ympäri vuoden. Mutta esimerkiksi Autonrengasliitto (Avautuu uuteen ikkunaan) ei kuitenkaan suosittele kitkarenkaita ympärivuotiseen käyttöön talvirenkaiden huonojen märkäpito-ominaisuuksien vuoksi. Lue lisää talvirenkaista.

Talvinopeusrajoitukset säästävät henkiä

Talvi- ja pimeän ajan nopeusrajoitukset alkavat pääteillä pimeän ja yöllisen liukkauden vuoksi loka-marraskuussa. Keliolosuhteita kuitenkin seurataan ja muutokset tehdään niiden mukaan. Rajoitukset laitetaan ennen lumen tuloa pimeän takia. Talven tultua pääperuste on liukkaus. Talvi- ja pimeän ajan nopeusrajoitusten alkamisajankohta tuntuu monien mielestä aikaiselta, sillä talvikelejä saadaan varsinkin eteläisessä Suomessa yleensä odotella pitkälle joulukuulle.

Talvinopeuksissa kyse ei ole pelkästään liukkaista tienpinnoista vaan myös pimeän ajan nopeusrajoituksista. Nopeuksien alentamisen tavoitteena on pienentää vuodenaikojen vaihtelusta johtuvaa onnettomuusriskiä.

Talvi- ja pimeän ajan nopeusrajoitukset säästävät vuosittain arviolta kahdeksan ihmisen hengen ja 36 jää loukkaantumatta. Hirvieläinonnettomuuksissa suurin riski on syys-joulukuussa ja nopeuden kasvu lisää merkittävästi kuoleman tai vakavan loukkaantumisen riskiä. Kaksi kolmasosaa henkilövahinkoon johtaneista onnettomuuksista sattuu hämärän tai pimeän aikana, niistä 40 prosenttia 100 km/h rajoitusalueella.

Talvi- ja pimeän ajan nopeusrajoitukset vaihdetaan pimeän ja yöllisen liukkauden vuoksi loka-marraskuussa. Keliolosuhteita kuitenkin seurataan ja muutokset tehdään niiden mukaan. Rajoitukset laitetaan ennen lumen tuloa pimeän takia. Talven tultua pääperuste on liukkaus.