Mitä pyöräily edellyttää? 

Pyöräilyllä on positiivia terveysvaikutuksia. Se auttaa ylläpitämään kykyä toimia ja liikkua omassa arjessa. Polkupyöräily voi kasvattaa elinpiiriä ja ehkäistä sen myötä yksinäisyyttä. Helppona, edullisena, nopeana ja terveysetuja tuovana liikkumisvälineenä polkupyörä on hyvä vaihtoehto esimerkiksi henkilöautolle, mikäli toimintakyky sen sallii.  

Usein sanotaan, että pyörällä ajamisen taitaa, kun sen on kerran oppinut. Näin onkin. Osaaminen säilyy, mutta iän tuomat muutokset vaikuttavat myös kykyyn pyöräillä. Esimerkiksi aiemmin pyöräillyt tietää ja taitaa miten pyörällä jarrutetaan. Jos lihasvoimat ovat heikentyneet, vaadittuja tehoja ei välttämättä löydykään jarrutukseen.

Turvallisen pyöräilyn edellyttämä toimintakyky voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen. Ensinnäkin on osattava suunnitella ja valita pyöräilyreitti ja -ajankohta. Toiseksi ajon aikana on kyettävä tekemään päätöksiä ja reagoitava muiden tiellä liikkujien toimintaan. Kolmanneksi pyörää on pystyttävä ajamaan. Se edellyttää tasapainoa, pyörän hallintataitoja, kuten ohjaamista ja jarruttamista. Iän myötä moni pyöräilyyn liittyvä ongelma painottuu juuri tälle viimeksi mainitulle osa-alueelle, kun lihasvoima, liikkuvuus, tasapaino ja reaktionopeus heikentyvät.   

Tasapainoa tarvitaan erityisesti liikkeelle lähtöön ja pysähtymiseen, takaa tulevan liikenteen tarkkailuun olan yli ja suuntamerkin näyttämiseen irrottamalla toinen käsi ohjaustangosta. Etenkin, jos liikennetilanteessa tapahtuu jotain yllättävää, pyöräily muuttuu varsin haastavaksi, kun on samanaikaisesti jarrutettava, väistettävä, säilytettävä tasapaino, huomioitava muut tiellä liikkuvat ja pysyttävä rauhallisena. 

Arvioi pyöräilyäsi itsearviointityökalun avulla.

Pelkkä ikä ei määrittele kykyä pyöräillä 

Ikääntymisen tahti on yksilöllistä eivätkä pelkät ikävuodet kerro pyöräilykyvystä. Yleisesti ottaen, jos on vaikeuksia tasapainon tai lihasvoiman kanssa, ei pyörällä ajaminen ole välttämättä enää turvallista. Myös silloin, jos autolla ajamisen on joutunut lopettamaan terveydellisistä syistä, ei pyörän satulaan ole todennäköisesti turvallista enää nousta.  

Sama pätee mopoihin sekä pyörään rinnastettaviin kevyisiin sähköajoneuvoihin.  

Tieliikennelain 17 § mukaan “Ajoneuvoa ei saa ajaa se, jolta sairauden, vian, vamman, väsymyksen tai päihtymyksen vuoksi taikka muusta vastaavasta syystä puuttuu siihen tarvittavat edellytykset.” 

Pyöräilykykyä voi myös vaalia 

Pyöräilykykyyn voidaan jossain määrin vaikuttaa. Esimerkiksi koordinaatiota, tasapainoa ja lihasvoimaa ylläpitää fyysinen harjoittelu. 

Puutteita voi myös kompensoida ennakoinnilla ja suunnittelemalla. Esimerkiksi liukkaiden kelien aikaan pyöräilijä voi helpottaa pysytyssä pysymistä ja ohjaamista siirtämällä pyörämatkan ajankohtaan, jolloin keli on parempi tai katujen kunnossapito on tehty.  

Pyöräily voi olla turvatonta myös silloin, kun fysiikka riittäisi pyörän hallintaan ja ympäristön havainnointiin. Osa sairauksista ja lääkkeistä vaikuttavat ajatteluun, päättelykykyyn ja päätöksentekoon, mitä tarvitaan, kun harkitaan ja suunnitellaan liikkumista etukäteen ja kun tehdään ratkaisuja liikenteessä. 

65-vuotta täyttäneiden pyöräilijöiden onnettomuudet 

Suomessa yli puolet pyöräilyonnettomuuksissa kuolleista on 65-vuotiaita tai sitä vanhempia. Tutkijalautakuntien mukaan onnettomuusriskiä kasvattavat päihteet sekä polkupyöräilijän iän tai sairauksien myötä heikentynyt toiminta- ja havainnointikyky. Lähes kaikissa tutkituissa sähköavusteisella polkupyörällä tapahtuneissa kuolonkolareissa pyöräilijä on ollut vähintään 65-vuotias.  

Yli kuusikymppinen pyöräilijä satuttaa itsensä tyypillisimmin kaatumalla: joko pyörälle noustessa tai siitä laskeutuessa tai ajon aikana tienpinnan epätasaisuuden vuoksi. Pienemmästäkin kolhaisusta voi tulla vakavammat seuraukset kuin nuorempana, koska iän myötä keho haurastuu. Heikentynyt tasapaino, puutteellinen liikkuvuus ja aiemmat kaatumiset lisäävät onnettomuusriskiä.  

Kaikissa ikäryhmissä pyöräilijän yksittäisonnettomuus on huomattavasti yleisempi kuin törmäys ajoneuvon tai jalankulkijan kanssa. Yksittäisonnettomuudet ovat yleisempiä 65 vuotta täyttäneillä kuin nuoremmilla pyöräilijöillä. Autoliikenne aiheuttaa enemmän turvattomuuden tunnetta pyöräilijöille, kun taas kaatumisriskiä usein aliarvioidaan.

Monet pyöräilyonnettomuudet jäävät virallisen tilaston ulkopuolelle. Olosuhteista ja tapahtumien kulusta tiedetään varsin vähän, varsinkin loukkaantuneiden pyöräilijöiden osalta. Lisätietoa onnettomuuksista ja niiden määrästä löytyy Tilastokeskuksen (Avautuu uuteen ikkunaan) sivuilta sekä OTI:n pyöräilyraportista 2022 (Avautuu uuteen ikkunaan).  

Pyöräilykypärän käyttö

Pyöräilijän pään vamma voi tulla niin törmäyksessä auton kanssa kuin yksittäisonnettomuudessa. Päätäkin yleisemmin vammautuvat raajat, mutta päävammat ovat usein laadultaan vakavampia.   

Liikenneturvan seurantojen mukaan vuonna 2023 kypärää käytti 55 prosenttia pyöräilijöistä. Yli 64-vuotiaiksi arvioiduista pyöräilijöistä kypärää käytti 46 prosenttia. Naiset käyttävät kypärää useammin kuin miehet. OTI:n mukaan vuosina 2016–2020 kuolleista pyöräilijöistä kaksi kolmasosaa ei käyttänyt kypärää.  Heistä puolet olisi voinut pelastua kuolemalta, mikäli kypärä olisi ollut käytössä. 

Vuonna 2023 Liikenneturvan kyselyyn vastanneista pyöräilevistä yli 64-vuotiaista 54 % ilmoitti käyttävänsä kypärää aina. Kypärän käyttämättömyyttä selitettiin sillä, ettei omisteta kypärää, kypärää ei vain tule käytettyä tai on totuttu ajamaan ilman kypärää. 

Pyöräilyn turvallisuuden parantaminen 

1. Turvallinen pyöräily-ympäristö 

Pyöräily-ympäristön turvallisuutta edistävät muusta ajoneuvoliikenteestä erotellut pyöräilyväylät, selkeät järjestelyt ja hyvät näkymät risteyksissä, alhaiset nopeusrajoitukset sekä riittävä valaistus. Hyvässä kunnossa olevat pyöräilyväylät ovat tasaisia, eikä niillä ole kuoppia, reunakiviä tai liukkaita pintoja, jotka haastavat tasapainoa.  

Pyöräilyreittien ja ajankohdan valinnalla voi lisätä pyöräilyn turvallisuutta. 

2. Sopiva polkupyörä 

Kannattaa suosia malliltaan sellaista polkupyörää, johon on helppo nousta ja jolla on helppo lähteä liikkeelle. Tasapainon hallinta kaksipyöräisellä pyörällä on vaikeampaa alhaisilla nopeuksilla, eli aina liikkeelle lähtiessä ja pysähtyessä.  

Läpiastuttava runkomalli helpottaa pyörän päälle nousemista ja siltä laskeutumista. Hyvä ajoasento helpottaa ajamista, satula ja ohjaustanko kannattaa säätää itselle sopivaksi. Satulan korkeuden olisi hyvä olla sellainen, että jaloilla saa tukea maasta, kun satulassa istuu. Kolmipyöräiset polkupyörät auttavat tasapainon ylläpitoa, mutta tällaisia erityispyöriksi tunnistettavia polkupyöriä käytetään vielä vähän.  

Sähköavusteiset polkupyörät, jotka kompensoivat heikentynyttä lihasvoimaa, ovat lisänneet suosiota vuosi vuodelta. Lihasvoimaa tosin tarvitaan pyöräilyssä muihinkin toimintoihin kuin polkemiseen, esimerkiksi tasapainon ylläpitoon, ohjaamiseen ja jarruttamiseen. Vaikka tutkimustietoa sähköavusteisten pyörien eduista ja haitoista ikääntyneille pyöräilijöille on vielä varsin vähän, tutkimuksissa on havaittu liian kovia tilannenopeuksia. Nopeuden kasvu vaatii nopeampaa havaintokykyä ja tiedonkäsittelyä. 

3. Pyörän kunto ja lisävarusteet 

Polkupyörää on huollettava säännöllisesti. Myös lisävarusteita voi hyödyntää. Esimerkiksi tankoon kiinnitettävä taustapeili voi auttaa takaa tulevan liikenteen havainnoinnissa, jos taaksepäin katsominen on hankalaa. 

Ohjaustankoon on saatavilla myös suuntavilkut, jotka helpottavat tasapainon ylläpitämistä, kun käsiä ei tarvitse irrottaa ohjaustangosta suuntamerkin näyttämiseksi.  

Hyvät pyörän valot auttavat näkemistä ja näkymistä hämärän ja pimeän aikaan ja heijastimet sekä heijastinliivit parantavat pyöräilijän havaittavuutta. 

Katso lisävinkit Pyörän kunnon tarkastuskortista (Avautuu uuteen ikkunaan) 

4. Kypärän käyttö 

Pyöräilykypärän käyttö vähentää tehokkaasti pyöräilijöiden pään vammoja. Kypärän käyttö on erityisen tärkeä keino suojata aivoja vammoilta ja pitkäaikaisilta haittavaikutuksilta. 

5. Ennakointi ja sääntöjen noudattaminen 

Ennakoiva ajotapa on tärkeää myös pyöräillessä. Ennakoiva pyöräilijä osaa tunnistaa riskitekijöitä niin omassa kuin muiden toiminnassa sekä eri liikennetilanteissa. Ennakoiva myös pohtii etukäteen keinoja riskien välttämiseksi. Ennen liikkeelle lähtöä on hyvä huomioida sää ja keli. Riittävän ajan varaaminen ehkäisee kiirettä ja kiireen tuntua. 

Oikea tilannenopeus ja turvaväli antavat pyöräilijälle aikaa ja tilaa toimia. Etenkin risteyksiin tullessa ja talviliukkailla (Avautuu uuteen ikkunaan) on nopeutta alennettava. Liikenteen vuorovaikutus on tärkeä osa ennakointia. Keskeistä on havainnoida muita ja edistää omien aikeiden ennakoitavuutta muun muassa noudattamalla liikennesääntöjä ja näyttämällä suuntamerkkiä.   

Jos liikennesäännöt mietityttävät, niin pyöräilyn liikennesääntöjä voi kerrata esimerkiksi Liikenneturvan Jalan ja pyöräillen oppaan avulla (Avautuu uuteen ikkunaan). 

6. Toimintakyvyn ylläpitäminen  

Lihasvoima- ja tasapainoharjoittelu edistää turvallista liikkumista myös vanhemmalla iällä. Pyöräily voi parantaa tasapainoa ja toisaalta tasapainoharjoitteet voivat parantaa pyöräilyssä vaadittavaa tasapainokykyä ja pyörän hallintaa. 

Pyöräilijä on vastuussa siitä, että oma ajokyky ja ajokunto riittävät pyörän turvalliseen kuljettamisen. Sairaudet, lääkkeet, väsymys tai päihtymys voivat vaikuttaa pyöräilijän ajokykyyn. Alkoholin tai huumaavien aineiden käyttö lisää pyöräilijän riskiä joutua onnettomuuteen. Oman ajokunnon arviointia kannattaa tehdä aina ennen pyörälenkille lähtöä. Etenkin lämpimillä säillä on tärkeä pitää huolta nestetasapainosta ja syödä riittävästi, jotta olotila pysyy hyvänä.