Onnettomuustarinat
Tositarinoihin perustuvien onnettomuustarinoiden avulla voidaan ottaa keskusteltavaksi monenlaisia liikenteen vaara- ja riskitekijöitä. Opettaja valitsee tarinan oppilaiden iän ja kulkutavan tai käsiteltävänä olevan asian mukaan.
- Hahmotetaan onnettomuuden syitä sekä seurauksia
- Ymmärretään oman toiminnan ja valintojemme vaikutukset liikenneturvallisuudelle
- Saada toimintamalleja, miten toimia turvallisesti vastaavanlaisissa tilanteissa
- Onnettomuustarina (löytyvät sivun lopusta)
- Tarralappuja (mieluusti eri värejä, esim. punainen, keltainen, vihreä)
- Voitte myös hyödyntää sähköistä järjestelmää tukena
Onnettomuustarinoista
Vakuutusyhtiöiden liikenneturvallisuustoimikunnan (VALT) liikenneonnettomuustutkijalautakuntien aineistojen pohjalta on laadittu onnettomuustarinoita opetuskäyttöön. Onnettomuuksissa ovat uhreina olleet 6-17-vuotiaat lapset ja nuoret 2000-luvulla. Tositarinoita on muokattu siten, ettei yksittäinen henkilö tai tapahtuma ole tunnistettavissa.
Onnettomuustarinoiden avulla voidaan ottaa keskusteltavaksi monenlaisia liikenteen vaara- ja riskitekijöitä. Aikuinen valitsee tarinan oppilaiden iän ja kulkutavan mukaan. Tarina voidaan valita myös sen mukaan, millaisia asioita opettaja haluaa tuoda esille. Pyöräilykauden alussa voidaan ottaa esille tarina, jossa pyöräilykypärällä oli vaikutusta onnettomuuden seurauksiin. Jos mopoikäisten oppilaiden kanssa halutaan pohtia virittämisen vaaroja sekä sääntöjen noudattamisen merkitystä, voidaan valita onnettomuustarinoista sellainen, jossa nämä teemat tulevat esiin. Tarinoita käytettäessä on hyvä mainita, että ne perustuvat todellisiin onnettomuuksiin.
Liikenneonnettomuuksia voidaan käsitellä lisäksi tutkimalla lehtiuutisia.
Ohjeita toteutukseen
Opettaja lukee valitsemansa tarinan oppilaille. Lukemisen jälkeen käydään onnettomuustilanne
yhdessä läpi. Voidaan piirroksen avulla selventää tapahtunutta, jotta kaikilla on yhteneväinen
käsitys tapahtumien kulusta. Oppilaat jaetaan pieniin ryhmiin, joissa keskustellaan seuraavista
kysymyksistä yksi kerrallaan. Ryhmät kirjaavat vastauksensa esimerkiksi väripapereille (punainen, keltainen, vihreä).
Paperit kerätään seinälle.
Miksi onnettomuus tapahtui? (punainen)
Voisiko tuollainen tilanne/onnettomuus sattua minulle? (keltainen)
Miten onnettomuus olisi voitu estää? (vihreä)
Mitkä ratkaisut lievensivät onnettomuuden seurauksia?
Pääpaino keskustelussa tulisi saada siirrettyä ennakointiin ja onnettomuuden välttämiseen. Miten omassa arkielämässämme tekemät valintamme tukevat turvallista toimintaa?
