Peilaus

Ohjeita toteutukseen

Valitaan oppilaiden ikään sopiva kysymyssarja (esim. pyöräily 7-luokkalaisille, mopoilu 8- ja 9-luokkalaisille tai auton kuljettaja ajokortti-ikäisille; auton matkustaja –kysymyssarja on hyödyllinen jo 15:sta
ikävuodesta alkaen).

Kysymyssarjoissa on kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa kysytään oppilaan omasta toiminnasta; toisessa osassa kysytään, miten oppilas ajattelee ikätovereidensa toimivan. Oppilaiden ei siis tarvitse tietää varmasti, miten heidän ikätoverinsa toimivat.

Sosiaalisesta harhakäsityksestä ei kannata puhua ennen harjoituksen toteuttamista, ettei tieto vaikuta nuorten vastauksiin.

• Jaa luokalle valitsemasi kysymyssarja, johon nuoret vastaavat
• Kerää täytetyt vastauslomakkeet, sekoita ja jaa täytetyt lomakkeet takaisin sattumanvaraisessa järjestyksessä (tällöin kukaan ei tiedä, kenen lomake on kyseessä)
• Taululle tai sähköiseen järjestelmään muodostetaan kysymyspareista jakaumat sekä oman toiminnan osalta, että arviosta muiden käyttäytymisen osalta
• Kun kysymykset on käyty läpi, jaetaan osallistujat pienryhmiin. Pienryhmissä pohditaan alla olevia kysymyksiä. Vastaukset kirjataan papereille mahdollisimman näkyvästi (yksi vastaus/paperi). Lopuksi vastaukset voidaan koota taululle, ja käydä keskustellen läpi.
  • Mistä johtuu, että ihmiset luulevat tekevän asioita toisin kuin he itse?
  • Mistä johtuu, että ihmiset luulevat tekevän asiaa toisin, kuin todellisuudessa tapahtuu?
  • Miten väärät luulot vaikuttavat omaan käyttäytymiseen?
  • Mitä omassa luokassa/yhteisössä voidaan tehdä, ettei harhakäsityksiä syntyisi?

Tukea keskustelun tueksi

Seuraavien tekijöiden olisi hyvä nousta keskustelussa esille (opettaja voi antaa vihjeitä, kuitenkaan tarjoilematta valmiita vastauksia):

• toisten esimerkki
• toiset kertovat tarinoita esim. ”ryyppyreissuistaan”
• uskotaan, että asia x on hienoa
• luullaan, että kaikki muutkin tekevät asiaa x
• televisio, netti, lehdet
• vanhempien ja muiden aikuisten esimerkki
  

Joukkoharha voi joissain ryhmissä olla vahvempi ja joissain heikompi. Ei kannata hämääntyä, vaikka harhaa ei vastauksissa olisi havaittavissa; tämä on jo tulos sinänsä ja voidaan pohtia, miksi sosiaalista harhakäsitystä ei tässä nimenomaisessa ryhmässä esiinny. Edellä esitettyjä kysymyksiä voidaan silti käsitellä.

Sosiaalinen harhakäsitys on ilmiönä hyvin tunnettu ja sillä tiedetään olevan vaikutusta nuorten riskikäyttäytymiseen. Voi esittää esimerkiksi kysymyksen: ”Missä asioissa voitte arvella joukkoharhaa esiintyvän?”(yksi esimerkki on nuorten humalajuominen viikonloppuisin) tai ”Mistä johtuu, että arvioitte oman käyttäytymisenne samanlaiseksi tai jopa riskialttiimmaksi kuin muiden käyttäytymisen? Mitä se tarkoittaa?”

Tärkeintä on pohtia sosiaalisia harhakäsityksiä ja niiden vaikutuksia yksilön toimintaan, ei keskittyä tilastoihin. Käsittely perustuu oppilaiden omiin näkemyksiin (”Mitä te tästä ajattelette?”).